Vihdoin ja viimein tänään odotukseni palkittiin! Meidän pihakoivuun oli tullut pienenpienet hiirenkorvat. Ihan pienet vain, mutta se kummasti piristi mieltä. Huomenna ne ovat jo hieman isommat. Ja olen muutenkin niin fiiliksissä kun tässä kuussa loppuun koulu. Onhan mulla tosin ihan kamalasti kokeita, mutta kunhan ruoho kasvaa kunnolla ja laitamme tarmpoliinin takapihalle, niin luen kaikkiin tylsiin matikan, fysiikan ja enkunkokeisiin joko nurmikolla tai trampalla.

Tulee mieleen viime keväältä eräs Tapaus Ruotsinkoe. Minulla oli tavoite: saa paras mahdollinen numero mikä mahdollista MINULLA. Eli se meinasi ehkä jotain kasi miinusta. No, luin kokeeseen ainakin viikon. Ja ihan oikeasti melkein kokoajan! Opettelin kappaleet melkein ulkoa, kaikki sanat melkein ulkoa, selasin kieliopit läpi sen tuhannen kerran, opettelin taas sanat ulkoa jne. Jatkoin tuota rataa ihan kokoajan. Opettaja antoi meille paljon harjitusmonisteita ja tein ne kaikki. Kuuntelin kaikki CD-levyni tuona aikana, sillä tarvitsin kuitenkin jotain taustameteliä että pystyin keskittymään.

Ja kuinkas sitten kävikään? Tuon kauhean työn palkkiona oli tasan SEISKA. Olin lievästi sanottuna pettynyt. Että se siitä lukemisesta. Olen niin toivottoman huono kieliessä. Ja kun jotkut ovat niin hyviä kielissä ja (eivät varmaan tahallaan kuitenkaan) antavat sellaisen kuvan että olen ihan nolla kun en halua lukea esim joitain kirjoja alkuperäiskielellä heti kun ne ilmestyvät. Minä kun vain olen niin saamaton paska että joudun odottamaan aina suomennosta.