Kemia on joskus olla todella vaarallista. Se tuli tänään todistettua. Minua vain vähän huolestuttaa se, että ei kait vain Lissu, siis ope, luullut minua siksi tyhmäksi ihmiseksi? Joudun (no, jouduin ja jouduin) erään tytön pariksi. Hän on todella kiva ja hauska ihminen, mutta koulu ei ole hänen vahvoja puoliaan.

No, meidän piti tehdä jokin ihme koe jolla valmistettiin jonkinlaista sokeria, jonka nimeä en nyt kuollaksenikaan muista. Piti keittää vettä ja laittaa koeputkiin kylmää vettä. Koeputkiin laitettiin erilaisia aineita. Minä sitten hain vahingossa vääränlaista ainetta, kun enhän minä voinut tietää että siinä korissa on jotain muistakin aineita kuin niitä mitä tarvitaan. Lissu hieman suuttui siitä kuin laitoin vääriä aineita, ja sen lisäksi koeputkissa oli kuulemma vettä liikaa. Melkein meinasin sanoa samalla äänensävyllä, kuin käsityöopelle sanoin, että ei taululla lue kuinka paljon vettä täytyy olla. Mutta onnistuin hillitsemään itseni, sillä kemia on lukuaine ja sen nimero vaikuttaa lukioon pyrkivien keskiarvoon.

Pesin koeputket ja laitoin vähemmän vettä (Pakko muuten sanoa tähän väliin, että pari oli laittanu sitä väärää ainetta aivan liikaa, tahallaan, sanoen että katsotaan mitä tapahtuu. Minusta melko typerä temppu, sillä kemia kokeissahan on juuri se tarkoitus että ne onnistuvat.)

Loppu meni hyvin, koe onnituin ja päläpäläpälä. Mutta sitten takana istuvien se kaasupoltin ei sammunutkaan vaikka kuinka kaasua yritti vääntää pois päin. Parini meni sitten puhaltamaan liekin pois. Onneksi opettaja ehti nähdä ja kaikki muut kaasupolttimet olivat pois päältä, sillä muuten olisi voinut käydä köpelösti. Sillä vaikka kaasupolttimen liekki sammuisi puhaltaen, kaasua tulee silti huoneeseen. Jos joku olisi silloin raapaissut tulitikin, se olisi ollut hyvästit hiuksilleni ja terveelle iholle. Onneksi oli onni onnettomuudessa enkä makaa nyt pahojen palovammojen saattelemana sairaalassa hiukset roskiksessa ja kasvot kääreissä.